28.09.2008 - 10:15
"Ennen olivat jupit ja dinkit, nyt tulevat lohasit. Lyhenne tulee sanoista lifestyle of health and sustainability", eli terveyden ja kestävän kehityksen elämäntapa."
Lohas-ilmiön oli ruotsalaisesta EcoQueen-lehdestä bongannut Anna-Stina Nykänen aamun Hesarin pikku-uutiseen. Lohasit ovat shoppailevia maailmanparantajia, joita innostavat aurinkopaneelit, sähköautot ja trendikkäät luomuvaatteet. Ruotsissa heitä on jopa kolmannes väestöstä.
Suhde kuluttamiseen jakaa siis ekoilijoitakin. Alkaa syntyä ekoilijoiden alakulttuureita, joka on tietysti merkki siitä, että kannattajia on jo paljon. Eilisessä Megapoliksessa Axa Sorjanen pohtikin sitä, miten 1970- ja -80 -luvuilla aikaisemman monokulttuurin vaihtoehtoliikkeenä syntyneen vihreyden "yhteisölliset leirinuotiot" ovat pirstoutuneet, ehkä jopa liiankin paljon.
Onhan meitä: egokuluttajia, ekojuppeja, ekohelppoja, tehoekoja ja ikiekoja (Löydä oma tyyppisi täältä, liite 5), askeettisia hedonisteja, kulutuskarkureita, vapaaehtoisesti vaatimattomia (Leo Straniuksen mukaan). Jos onni löytyisi ostamalla, olisi kai parempi ostaa ekologisesti kuin kestämättömästi. Mutta varmasti lohasien ohella löytyy paljon meitäkin, joilla tie terveellisempään ja kestävämpään elämäntapaan ei kulje kaupan kautta, vaan onnellisuus löytyy löytyy paljon lähempää, usein ihan omien korvien välistä.
Ekohelppohan se minä olen. Ja en tunne huonoa omaatuntoa niistä epäekologista asioista, joita en pysty tekemään pienellä vaivalla. Tuo ekologisuus pitäisi olla niin helppoa, että sitä ei tarvitsisi sen enempää miettiä, vaan olisi automaattisesti toimissa mukana. Meillä on taloyhtiö mukana jätteiden lajittelussa kiitettävästi ja näin ollen minun ei sen enempää tarvitse sitten miettiä sisällä jätteitä lajitellessani, että mihin mikäkin kuuluu laittaa. Sanotaan näin, että kun omalta osaltani teen parhaani, se riittää minulle.
Enemmän koen ongelmaksi maailman suurvaltojen (Usa, Kiina) välinpitämättömän asenteen ekologisuutta kohtaan.
Serenitas kirjoitti 29.09.2008 - 09:27
Samasta lokerosta löysin itseni. Koetan minäkin pitää mielessä että pienikin teko on parempi kuin ei mitään, ja koko ajan voi opetella uusia tapoja. Näin pientalossa paljon on asukkaiden oman aktiivisuuden varassa. Kävelyetäisyydellä olevien kierrätyspaikkojen vähetessä olen huomannut kuinka tärkeää on löytää omien vakiokulkereittien varrelta myös ne harvemmin tarvittavat palautuspisteet. Rutiinien löytyminen helpottaa elämää tässäkin.
Minulle tämä elämän yksinkertaistaminen on vasta alkutaipaleella. En ole edes sitä niin tietoisesti tehnytkään, mutta nyt kun mediassa on siitä ollut paljon keskusteluja, niin tunnistan kyllä itseni.
Varsiniasesti en kuulunut suoraan mihinkään noista ryhmistä... Ekohelppoa höystettynä, tehoekolla ja jokkunen juttu oli ikiekonkin puolelta.
Halusin kuitenkin kiittää tuosta linkistä, sillä ei siellähän oli vaikka mitä ihania vinkkejä. Mm. tykästyin tuohon ajatukseen hedelmäpussista, joka on tehty vanhoista valoverhoista.
Serenitas kirjoitti 01.10.2008 - 10:12
Kiva Ziriliini, että löysit sivuilleni ja sait hyötyä linkistä. Sellaisiahan me kaikki, erilaisia sekoituksia monenlaisista tavoista ja tottumuksista. Onnea yksinkertaistamistaipaleelle, siitä tulee palkitseva kokemus. Esimerkiksi itse huomaan, miten kiva on kun kaapeissa alkaa olla _tilaa_ ja monet arjen asiat sujuvat sutjakammin.
